Koeviikon riemut

Huhheijaa. Nyt on taas se aika jaksosta että tulee koeviikko. En tiedä pitäisikö mun olla iloinen, koska mä en oikeesti tiedä onko koeviikko mun mielestä kiva ajanjakso vai ei. Toiset perustelee, että koeviikko on kiva kun on lyhyet päivät. No onhan se mukavaa, kun aamulla menee kahdeksaksi koululle tekemään kokeen, ja pääsee sieltä vähän päälle tunnin päästä pois, Jos on saanut jo kokeen valmiiksi. Mutta yleensä iltapäivällä on vielä pohjatunti, joten pitää kuitenkin lusia koululla siihen asti. Itsehän en pääse lähtemään välissä kotiin, koska asun n.10 kilometrin päässä koululta. Mutta kaverien kanssa keskustellessa ja musiikkia kuunnellessa aika kuluu hyvin,

 Koeviikkoni alkaa 25.3, ja mulla on silloin matematiikan, maantiedon, fysiikan,
englannin, äidinkielen ja historian koe.

Toisaalta koeviikko aiheuttaa jäätävästi stressiä. Koealueetkin on niin pitkiä, ja asiat on tosi vaikeita. Tai riippuu siitä, missä aineissa on hyvä. Itsellä ei oikein matikka, fysiikka ja kemia luista mutta uskonnossa, äidinkielessä ja psykologiassa pärjään paremmin.

Lukiossa kyllä ehdottomasti rennointa on koeviikot, huolimatta stressistä. Lukio on muutenkin tosi jees. Koulutyöt vaan tuppaa painaa vähän päälle, nimittäin itseltäni puuttuu pari (kröhöm vissiin neljä) äidinkielentyötä, ja kahdeksansivuinen historiantutkielma pitää olla tehty pääsiäisloman jälkeiselle viikolle, ja olen saanut tehtyä sitä kaverini kanssa puoli sivua. Mutta kyllähän näistä selviää.

Sain juuri tänää luettua äidinkielen dekkarin, Luin Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa". Se oli todella hyvä vaikka aluksi luulin että se on tylsä.

"Helpotuksen tunne valtasi Veran - sanoinkuvaamaton helpotus. Lopultakin kaikki oli ohi, Ei ollut enää pelkoa - ei hermojännitystä. Hän oli yksin saarella... Yksin yhdeksän vainajan kanssa... Mutta mitä se merkitsi? Hän oli elossa... Hän istui siinä äärettömän onnellisena - äärettömän rauhallisena. Ein enää pelkoa..."

Suosittelen lukemaan. Kyseessä on siis Agatha Christien klassikkodekkari. Mah-ta-va. Luen uudelleen varmasti joskus. Juoni oli alussa vaikea koska hahmoja oli niin paljon mutta se alkoi selkeentyä lukemisen myötä.

Tämän viikon motivaatiolause.

Kunpa koeviikko sujuisi hyvin tällä kertaa. Aiemmat on mennyt hiukan penkin alle. Toivotan kaikille hyvää ja menestyksekästä koeviikkoa, ja onnea muutenkin koulun kanssa.

Mulla ei varmaan ollut sen enempää. Nähdään taas uusien postausten merkeissä!

-xoxo

AINIIN!

Olettehan ystävällisiä ettekä käytä kuviani ilman lupaani. Jos haluatte käyttää ottamiani kuvia jossain, pyydättehän ensin luvan minulta, ja mainitsette nimeni ja vaikka myös blogini osoitteen selkeästi. Reilu peli :)?

Sade on lakannut

Olin sunnuntaina 15.3.2015 the Rain- nimisen yhtyeen keikalla. Itse en ollut kuullut kyseisestä yhtyeestä ennen Maata Näkyvissä- festareita vuonna 2014. Yhtye on perustettu vuonna 1988, ja eilen the Rain lopetti melkein 30- vuotisen uransa. Keikka järjestettiin Ikaalisissa, ja menin sinne ystäväni Merin kanssa (Linkki merin blogiin tästä) 

The Rain yhtyeeseen kuuluu Tatu "Tatsi" Haveri, Sami Haveri, Pasi Hakala ja Jussi Salo. Heille yhtye oli harrastus, jonka avulla he halusivat levittää kristinuskoa. Tatsi Haverin mukaan ilman Jumalan siunausta heidän työllä ei olisi ollut mitään merkitystä.

The Rain soitti melodista hard rockia, joka on sellainen tyyli josta en luullut pitäväni, mutta he osoittivat luuloni vääräksi. Aloin kunnolla kuuntelemaan heidän musiikkiaan vasta tämän heidän vihoviimeisen keikkansa jälkeen. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

The Rainin tunnetuin biisi (tai ainakin luulen) on Tuuli Kulkee. Itse tiesin keikalle lähtiessä vain biisin "Tuuli Kulkee" ja pari muuta olin kuullut maatiksilla ja kuunnellut youtubesta. Suosittelen lämpimästi sen kuuntelemista,

Keikalla oli mahtavaa. Tunnistin pari tuttua kasvoa mn- festareilta, mikä on aika hullua, sillä siellä oli tuhansia ihmisiä. Bongasin myös kls- yhtyeen laulajan Pertun, joka näkyy oheisen kuvan oikeassa alanurkassa. Nautin keikasta tosi tosi paljon. The Rain oli hyvä yhtye, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, niinkuin tämäkin.

Minä, Meri ja The Rain


Mulla ei varmaan ollut sen enempää. Nähdään taas uusien postausten merkeissä!

-xoxo

AINIIN!

Olettehan ystävällisiä ettekä käytä kuviani ilman lupaani. Jos haluatte käyttää ottamiani kuvia jossain, pyydättehän ensin luvan minulta, ja mainitsette nimeni ja vaikka myös blogini osoitteen selkeästi. Reilu peli :)?

Maanantai 9. maaliskuuta 2015, aloituspostaus

 

Heipä hei kaikille...

 

Kuka oikein olen ja millaista blogia olen tekemässä?

 

 

Olen Julia Kallio, asun Nastolassa ja käyn lukiota ensimmäistä vuotta. Olen 16- vuotias (syntynyt vuonna 1998) 

    Ajattelin että teen tästä blogista itseni näköisen. Kirjoittelen milloin mitäkin, laittelen kuvia ja sen sellaista.Yritän postata kerran viikossa.

 

 

Millaisista asioista pidän?

 

Pidän musiikista, kavereista, ruoasta, ja valokuvaamisesta. Harrastuksista sen verran että en vakituisesti harrasta mitään, mutta käyn välillä ratsastamassa tai jotain. Kaverien kanssa pidetään välillä "valokuvaussessiot" ja käyn muutenkin välillä kuvaamassa. Käytössäni on Canon EOS 600D. Pidän myös paljon kitaran soitosta. Olen vasta aloittanut joten osaan vain vähän sointuja. Pianokin löytyy. Rakastan matkustelua. Olen käynyt yli kymmenen kertaa ulkomailla. Haluaisin käydä vielä monissa paikoissa, uusissa sekä tutuissa. Ajatuksenani oli lähteä ensivuodeksi vaihtoon Saksaan mutta en sitten toisaalta viitsinyt.

 

 

Mitä muuta?

 

Tähän postaukseen en keksi enempää, mutta kirjoittelen jonkin järkevän postauksen tällä viikolla vielä. Nähdään siis silloin!

 

 

-xoxo